Mäen jälkeen uusi mäki,
mutkan jälkeen uusi mutka.
Menoliikenne ruuhkauttaa pääväylät,
on yhtä lämmintä lasin molemmilla puolilla.
Älä turhaan laita radiota päälle,
ei järkipuhe kuitenkaan kuulu.
Onko sitä vettä vielä?
Jaa meni jo kaikki?
No ei kai siinä sitten.
En minä korottanut ääntäni,
itsehän sinä siinä huudat.
Elämä ei ole mikään tahtotila
tai matka.
Elämä on joukko järjettömiä tapahtumia
jotka jokainen yrittää selittää itselleen parhaimmin päin.
Tai sitten se ei ole. Mistä senkään tietää?
Ja mitä sillä oikeastaan on väliäkään?
Ei sen ymmärtäminen kuitenkaan muuta mitään.
Takaisin matkateemaan.
Aina on edessä uusi ohitettava,
ei tämä tästä mihinkään muutu.
Kiihdytys, jarrua, kiihdytys.
Voidaan ihan hyvin pysähtyä tähän.
Mihin meillä on kiire?
Soitetaan perille päässeille,
että tullaan kun tullaan
jos tullaan.
Mennään makaamaan selälleen rantaveteen niin,
että vain nenät on pinnan päällä.
Tai kaivetaan hiekkarinteeseen kuoppa,
johon molemmat mahtuu.
Ja maataan siinä niin kauan kun.
Niin kauan kun
Runo
Tekijä: Pauli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti